Matkapahoinvointivalmisteet

Matkapahoinvointi on melko yleinen ongelma, josta noin kolmannes ihmisistä kärsii jollain tasolla. Matkapahoinvoinnin alkuvaiheen oireisiin kuuluvat yleensä kalpeus, kylmänhikisyys ja haukottelu. Pahoinvointi voi alkaa jo varhaisessa vaiheessa matkaa tai myöhemmin ja johtaa jopa oksenteluun. Matkapahoinvointiin voi varautua käyttämällä matkapahoinvointilääkkeitä. Lääkkeiden vaikutus on yleensä parempi, jos ne otetaan ennen matkaa.

Matolääkkeet

Kihomato on yleisin matotauti Suomessa, erityisesti lapsilla ja nuorilla, mutta se voi tarttua myös aikuisiin. Oireena esiintyy kutinaa peräaukon seudussa, erityisesti yöllä. Kihomatoja voi havaita paljain silmin ulosteessa tai peräaukon seudulla. Diagnoosin varmistamiseksi kannattaa kääntyä terveyskeskuksen puoleen, jos madot eivät ole näkyvissä tai eivät liiku. Kihomadot hoidetaan pyrviinillä, ja samanaikaisesti on suositeltavaa pestä vuodevaatteet, yövaatteet ja vuodelelut lääkkeenottopäivänä sekä imuroida koti huolellisesti. Jos tauti uusiutuu, kaikki perheenjäsenet tulisi hoitaa samanaikaisesti. Lapamato, joka on nykyään harvinainen Suomessa, tarttuu tietyistä makean veden raaoista kaloista. Tauti on usein oireeton, ja se diagnosoidaan ulostenäytteestä. Lapamatoa hoidetaan niklosamidi-lääkkeellä.

Närästys

Närästys ilmenee polttavana tunteena rintalastan takana. Yleisin syy toistuvaan närästykseen on refluksitauti, jossa happamaa mahansisältöä pääsee nousemaan ruokatorveen. Närästys liittyy usein ruokailuun, ja se voi voimistua runsaan syömisen, mahaa ärsyttävien ruokien tai juomien nauttimisen jälkeen. Esimerkiksi sitrushedelmät, paprika, kaali, tomaatti, sipuli, suklaa, voimakkaat mausteet ja rasvaiset ruoat voivat aiheuttaa närästystä. Juomista kahvi, tee, kaakao, virvoitusjuomat, happamat mehut ja alkoholi voivat aiheuttaa närästystä. Myös kiire, stressi, ylipaino, raskaus ja tupakointi voivat altistaa närästykselle. Närästyksen itsehoidossa tärkein keino on välttää närästystä aiheuttavia tekijöitä. Tilapäistä närästystä voidaan hoitaa itsehoitolääkkeillä, kuten antasideilla, happosalpaajilla ja sukralfaateilla. Jos närästysoireet eivät lievity kahdessa viikossa tai niihin liittyy voimakasta kipua, laihtumista tai nielemisvaikeuksia, on syytä ottaa yhteyttä lääkäriin.

Ilmavaivat ja ruoansulatus

Ilmavaivojen taustalla on usein ruokavaliosta johtuvat tekijät. Esimerkiksi herneet, pavut, kaali ja sipuli aiheuttavat herkästi liiallista kaasun muodostusta. Myös ruoan tai syljen mukana nielty ilma, imeytymishäiriöt (esim. laktoosi-intoleranssi) ja ruoansulatuskanavan sairaudet saattavat olla ilmavaivojen taustalla. Liiallista kaasunmuodostusta voidaan vähentää kiinnittämällä huomiota ruokavalioon. Ruoan huolellinen pureskeleminen sekä purukumin välttäminen saattavat helpottaa oireita. Liikunta aktivoi suolen toimintaa ja helpottaa kaasun muodostukseen liittyvissä turvotusoireissa. Kiusallisiin ilmavaivoihin voi kokeilla itsehoitolääkettä, dimetikonia, joka hajottaa suolistossa olevat kaasukertymät pienemmiksi, helpommin poistuviksi kupliksi. Ruoansulatusvaivoihin tarkoitetuilla valmisteilla pyritään tehostamaan ruoansulatusta. Niitä käytetään tilanteissa, joissa ruoansulatusentsyymien tai suolahapon tuotannon epäillään olevan puutteellista. Ruoansulatusvaivoihin tarkoitettujen valmisteiden käyttöperusteet kannattaa punnita tarkkaan, sillä varsin usein epämääräisten ja tilapäisten ruoansulatusvaivojen taustalla ovat ravitsemukseen liittyvät asiat.

Tyhjennysvalmisteet

Suolen tyhjennys voidaan tehdä esimerkiksi valmistauduttaessa suoliston tutkimuksiin. Suolen tyhjennykseen tarkoitettuja tuotteita käytetään lääkärin tai hoitoyksikön ohjeiden mukaisesti.

Ummetus ja ulostuslääkkeet

Suolen normaali tyhjenemisväli on 8-72 tuntia, ja ummetuksesta puhutaan, kun tyhjeneminen tapahtuu harvemmin tai uloste on kiinteää ja vaikeasti ulostettavaa. Yleisimmät ummetuksen syyt ovat istumatyö, vähäinen liikunta, nesteen saannin puute ja kuitupitoinen ravinnon puute. Stressi, ulostustarpeen lykkääminen, raskaus, tietyt lääkkeet ja sairaudet voivat myös hidastaa suolen toimintaa. Ummetuksen hoidossa pyritään vaikuttamaan näihin tekijöihin. Elämäntapamuutokset, kuten liikunnan lisääminen, kuitupitoinen ruokavalio ja riittävä nesteen nauttiminen, ovat ensisijaisia hoitokeinoja. Tarvittaessa voidaan käyttää ummetuslääkkeitä.

Ulostuslääkkeet, kuten ispaghula, sisältävä ravintokuituja, lisäävät ulosteen massaa ja vilkastuttavat suolen toimintaa. Näitä valmisteita voidaan käyttää pidempiäkin aikoja, mutta hoidon aikana täytyy muistaa juoda tarpeeksi vettä. Osmoottiset ulostuslääkkeet, kuten makrogoli ja laktuloosi, pehmentävät ulostemassaa ja vilkastuttavat suolen toimintaa imemällä suoleen nestettä. Nämä alkavat vaikuttaa 1-3 päivän kuluessa ja soveltuvat kaikenikäisille. Suolta stimuloivat ulostuslääkkeet kiihdyttävät suolen toimintaa, mutta niitä tulee käyttää vain tilapäisesti. Peräruiskeet voivat auttaa hankalassa ummetuksessa. Lääkärin apua tulee hakea, jos ummetus jatkuu yli 1-2 viikkoa, siihen liittyy huonovointisuutta, laihtumista, kuumetta, verta ulosteessa, ripulin ja ummetuksen vuorottelua tai vatsakipua.

Ripuli

Yleisiä syitä äkilliselle ripulille ovat erilaiset virukset ja bakteerit, jotka tarttuvat käsien ja ruoan välityksellä. Myös voimakkaasti maustetut ruuat, tietyt lääkkeet, imeytymishäiriöt ja krooniset tulehdukselliset suolistosairaudet voivat aiheuttaa ripulia. Ripuli voi myös olla oire ärtyvän suolen oireyhtymästä. Ensimmäinen vaihe ripulin hoidossa on runsas nesteytys. Paras vaihtoehto on juoda ripulijuomia, jotka sisältävät sopivan määrän suolaa ja sokeria. Ripulijuomat sopivat kaikenikäisille. Aikuiset voivat tilapäisesti käyttää loperamidia, joka hillitsee suolen liikehdintää ja kouristelua, mikä vähentää ripulia.